Norja: Lofootit

Viimeinen aamu Svolværissa alkoi melko harmaassa säässä. Kamat kuitenkin kasaan ja matkaan kohti Ruotsia. Keli oli koko matkan kylmä. Ajoittain lämmintä oli ainoastaan kahdeksan astetta.  Ennen Ruotsin rajaa Norjan terävät lumihuiput jäivät taakse ja maiseman huiput muuttuivat pyöreimmiksi. Melko pian Ruotsin puolelle saavuttuamme tulimme Abiskon kansallispuiston alueelle. Alue meni kauniin Torniojärven sivua pitkin ja maisemat olivat näkemisen arvoiset. Toisella puolella meni myös malmirata, josta malmia viedään Norjan Narvikiin eteenpäin kuljetettavaksi junilla. Kiirunaan saavuttaessa ensimmäisenä näkyivät suuret rautamalmikaivokset. Kaivoksen vuoksi Kiirunan keskustaa ollaankin siirtämässä vähitellen kolme kilometriä kaivoksista itään päin. Keskustan siirtäminen on koettu edullisemmaksi kuin kaivoksen sulkeminen.  Ehkä keskustan siirtämisen vuoksi Kiirunan vanha keskusta oli hyvin hiljainen ja ruokapaikkaakin oli hankala löytää. Pienellä googlaamisella löysimm

Tämän päivän tavoitteena ei ollut ajaa kovinkaan pitkään, sillä olimme suunnitelleet, että tästä päivästä tulisi vaelluspäivä. Olimme jo etukäteen varanneet majoituksen  Svolværin Feriesenteristä . Ajokilometrejä tälle päivälle tuli ainoastaan n. 80.  Onneksemme saimme mökkimme jo yhden aikaan. Veimme kamat sisään ja nauroimme, kun juuri olimme samat kamat saaneet pakattua pyörän selkään. Tällaista tämä meidän reissuelämä on. Joka päivä tavaroiden kantamista pyörään ja takaisin sekä niiden purkamista laukuista pois ja takaisin laukkuihin. Kaupat olivat sunnuntain tai juhannuksen vuoksi kiinni, mutta onneksi meillä oli hieman ruokatarpeita mukanamme, että saimme tehtyä retkieväät pienelle vaelluksellemme. Katsoimme kartasta, että vaelluksen alkuun oli matkaa reilu pari kilometriä ja päätimme kävellä sinne. Kävelimme asuinalueen poikki muutaman kilometrin ja löysimme melko huonosti merkityn aloituspaikan. Tämä reitti oli siis nousu läheiselle Floy Fjelletille. Etukäteen olim

Svolværista lähdimme aamulla liikkeelle kerrankin kuivassa säässä. Lämpötila huiteli kymmenen kieppeillä, mutta vettä ei satanut, joka oli kerrassaan mukavaa. Vaatetta piti silti laittaa reilusti alle.  Tämän päivän ajatuksena oli, että ajamme Lofoottien kärkeen. Matkalla saimme ihailla kivoja maisemia, kun vettäkään ei satanut. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hauklandin ranta, jossa on isot hiekkarannat ja turkoosi meri. Ja näinhän se oli. Jotkut rohkeat siellä olivat uimassa. Meille riitti rannan ihailu ajokamppeissa. Kiva paikka varmasti oleskella, jos lämpötila olisi kymmenen astetta korkeampi. Lofoottien kärjessä on paikkakunta nimeltä Å. Sinne ajelimme seuraavaksi. Å on kalastajakylä ja se kyllä myös näkyi. Kuivattuja kaloja ja erityisesti kalanpäitä oli siellä täällä. Matkalle sattui useampi tunneli ja myös pari avotunnelia. Å:ssa pidimme pienen ruokatauon. Olimme ottaneet mukaan matkalle trangian ja nyt pääsimme kokkailemaan sillä ulkoilmassa.

Pieni mökkimme antoi hyvät unet meille kaikille ja yöllä saimmekin kuunnella sateen ropinaa vasten kattoa. Kun heräsimme, satoi edelleen ja säätiedotusta katsoessa kävi selväksi, että myös tänään tullaan kastumaan. Tämän päivän määränpäänä oli reissumme pääkohde eli Lofootit. Olimme edellisenä päivänä tilannneet lauttaliput välille Bodges-Lødingen. Hinta kahdelta moottoripyörältä ja neljältä henkilöltä oli n. 700 kruunua. Lähdimme ajelemaan sadekelissä siis kohti lauttaa. Koko matkan ajan oli todella huikaisevia maisemia, kun ajoimme keskellä lumihuippuja. Jälleen jäi valitettavasti kuvat ottamatta kolean ja märän sään takia. Lisäksi meillä ei ollut ihan hirveästi ylimääräistä aikaa, kun lautta oli lähdössä klo 13.15.  Tienpätkällä, jota edellisenä ja tänä päivänä ajelimme, oli yllättäen aika karmiva historia. Tien nimi on Blood Road. Tie on rakennettu toisen maailmansodan aikana jugoslavialaisten, venäläisten ja puolalaisten vankien toimesta. Olosuhteet näillä vangeilla työss

Aamulla sisäinen kello herätti jo varhain ja olimme jalkeilla jo kahdeksan aikoihin. Aloitimme päivän kiertelemällä hieman camping-alueen läheisyydessä olevia rantoja. Siitä poikkesimme vielä kauppaan ostamaan aamupalatarvikkeita. Aamupalan jälkeen lähdimme matkaan klo 10.22. Jo lähtiessä vettä satoi melko paljon. Määränpäänä oli edellisenä päivänä laivalla varattu camping-mökki Roklandissa. Matkaa oli edessä n. 380 kilometriä. Sääennuste lupasi matkalle kurjaa keliä koko päiväksi, mutta luotimme siihen, että keli jossakin vaiheessa muuttuisi. Ei muuttunut.  Ensimmäinen paikka, johon ajattelimme matkalla poiketa, oli Tärnabyn laskettelukeskus, jossa yksi reissaajistamme olikin nuoruusvuosina ollut laskettelureissulla. Vähän huonosti löydettiin varsinainen laskettelukeskus, mutta näillä seuduilla tulimme siihen tulokseen, että vaatetta on puettava lisää. Pysähdyimme kauppakeskuksen pihan katokseen ja puimme lisää vaatetta. Matkalla oli hienoja maisemia, mutta vettä satoi pa

Tämän vuoden helmikuussa olimme reissuporukalla laivalla ja pähkäilimme, mihin tulevana kesänä tekisimme moottoripyöräreissun. Päädyimme lopulta Norjaan ja Lofootteihin. Aiemmin olimme käyneet yhdessä Norjassa, mutta tuolloin reissu suuntautui Norjan eteläiseen osaan.  Aloitimme reissun tällä kertaa Viitasaarelta, josta ajoimme yhtä vessataukoa lukuunottamatta yhdeltä istumalta Vaasaan. Määränpäänä meillä oli satama, josta matkaamme laivalla kohti Uumajaa. Yhteensä aikaa kului kolmisen tuntia. Vaasassa nälkä kurni jo vatsaa ja ennen laivaan menoa kävimme syömässä minigolf-radan kioskilla jäätelöt. Laivajonossa odottelimme puolisen tuntia, minkä jälkeen pääsimme sisään Wasa Linen laivaan. Olimme jo etukäteen ostaneet saaristolaispöydän, joka piti sisällään monenlaisia herkkuja kaloista ja katkaravuista lämpimiin ruokiin ja jälkkäreihin. Vatsat täynnä kulutimme lopun ajan kannella makoillen ja etsien tulevia majapaikkoja. Yhteensä matka-aika oli neljä ja puoli tuntia.