Sunnuntai 23.6. Ure-Svolvær

Tämän päivän tavoitteena ei ollut ajaa kovinkaan pitkään, sillä olimme suunnitelleet, että tästä päivästä tulisi vaelluspäivä. Olimme jo etukäteen varanneet majoituksen Svolværin Feriesenteristä. Ajokilometrejä tälle päivälle tuli ainoastaan n. 80. 

Onneksemme saimme mökkimme jo yhden aikaan. Veimme kamat sisään ja nauroimme, kun juuri olimme samat kamat saaneet pakattua pyörän selkään. Tällaista tämä meidän reissuelämä on. Joka päivä tavaroiden kantamista pyörään ja takaisin sekä niiden purkamista laukuista pois ja takaisin laukkuihin.

Kaupat olivat sunnuntain tai juhannuksen vuoksi kiinni, mutta onneksi meillä oli hieman ruokatarpeita mukanamme, että saimme tehtyä retkieväät pienelle vaelluksellemme. Katsoimme kartasta, että vaelluksen alkuun oli matkaa reilu pari kilometriä ja päätimme kävellä sinne.

Kävelimme asuinalueen poikki muutaman kilometrin ja löysimme melko huonosti merkityn aloituspaikan. Tämä reitti oli siis nousu läheiselle Floy Fjelletille. Etukäteen olimme selvittäneet, että nousu oli tasoa medium/hard. Tietenkään meillä ei ollut mukana juurikaan vaellukselle sopivaa vaatetusta tai kenkiä. 

Täytyy todeta, että nousu oli kyllä todella jyrkkä ja välillä hieman hurjakin. Käsiä ja jalkoja sekä mielikuvitusta sai käyttää useassa otteessa ihan todella. Onneksemme keli oli melko hyvä. Lämpöä oli 12 astetta. Pieni sade yllätti meidät matkalla, mutta pidimme sadetta ison kivenlohkareen alla.

Ihan korkein huippu jäi saavuttamatta, sillä pilvet olivat niin matalalla, että huipulla ei olisi enää nähnyt mitään. Olimme nousseet 1h 40 minuuttia ja pääsimme valloittamaan matalamman huipun. Se oli meille riittävästi. Nousu oli koko matkan meidän mittapuullamme jyrkkää, vaikka ikävä kyllä se ei kuvista niin hyvin selviäkään.

Vuoren jyrkintä kohtaa varten olisikin tarvittu jo vähän enemmän kiipeilykokemusta. Jos oikein tarkkaan katsoo kuvaa, voi nähdä rinteessä kiipeilijän.

Huipulla pidimme ruokatauon. Laitoimme trangiaan tulet ja keitimme pussikeitot ja kahvia. Lisäksi söimme etukäteen tehdyt eväsleivät. Olimme tyytyväisiä suoritukseemme, vaikka hieman jännitti, kuinka sieltä tullaan alas.

Alastulo sujuikin yllättävän nopeasti ja ilman suurempia hankaluuksia. Reippaan suorituksen päätteeksi päätimme palkita itsemme pitsalla. Ennen sitä vierailimme Magic Ice-baarissa, jossa saimme ihailla jäätaidetta ja juoda juomat jäälaseista. Sitten syömään Fellini-pitseriaan, joka olikin melkein täynnä. Söimme todella hyvää ruokaa, joten vahva suositus tälle paikalle. Pitsojen jälkeen vielä kävely mökille ja unten maille. Viimeinen päivä Lofooteilla oli tullut päätökseen.

Päivän reitti: