Norja: Lofootit

Päivän reitti:

Kiirunassa heräsimme ajoissa, koska yöpymiseen kuului aamupala, jonka kävimme nauttimassa ennen kello kymmentä. Aamupala oli runsas ja hyvä. Mahat täynnä laitoimme taas kamat kasaan ja lähdimme matkaan. Olimme varanneet seuravan yön majoituksen edelllisenä iltana booking.comista. Seuraava paikka sijaitsi Arvidsjaurissa. Pienen lyhyen paussin pidimme Jällivaarassa, jossa pääsimme käymään paikallisen marketin vessassa. Sitten taas matka jatkui. Keli oli edelleen viileä, mutta alkoi hieman lämmetä, kun ajelimme alaspäin. Tällä matkalla näimme muutamia poroja tien reunoilla. Kaiken kaikkiaan niitä näkyi reissulla hyvin vähän. Miehet olivat tälle pätkälle etsineet vähän pienempiä teitä ja matka taittuikin useampaan otteeseen hiekkateitä pitkin. Iltapäivällä alkoi tulla nälkä ja päätimme etsiä mukavan taukopaikan, jossa voisimme ottaa trangian taas esille. Paras paikka löytyikin joen rannalta noin keskivaiheilla ajomatkaa. Ruoaksi valmistimme edellisenä päivänä ravintolasta m

Viimeinen aamu Svolværissa alkoi melko harmaassa säässä. Kamat kuitenkin kasaan ja matkaan kohti Ruotsia. Keli oli koko matkan kylmä. Ajoittain lämmintä oli ainoastaan kahdeksan astetta.  Ennen Ruotsin rajaa Norjan terävät lumihuiput jäivät taakse ja maiseman huiput muuttuivat pyöreimmiksi. Melko pian Ruotsin puolelle saavuttuamme tulimme Abiskon kansallispuiston alueelle. Alue meni kauniin Torniojärven sivua pitkin ja maisemat olivat näkemisen arvoiset. Toisella puolella meni myös malmirata, josta malmia viedään Norjan Narvikiin eteenpäin kuljetettavaksi junilla. Kiirunaan saavuttaessa ensimmäisenä näkyivät suuret rautamalmikaivokset. Kaivoksen vuoksi Kiirunan keskustaa ollaankin siirtämässä vähitellen kolme kilometriä kaivoksista itään päin. Keskustan siirtäminen on koettu edullisemmaksi kuin kaivoksen sulkeminen.  Ehkä keskustan siirtämisen vuoksi Kiirunan vanha keskusta oli hyvin hiljainen ja ruokapaikkaakin oli hankala löytää. Pienellä googlaamisella löysimm

Tämän päivän tavoitteena ei ollut ajaa kovinkaan pitkään, sillä olimme suunnitelleet, että tästä päivästä tulisi vaelluspäivä. Olimme jo etukäteen varanneet majoituksen  Svolværin Feriesenteristä . Ajokilometrejä tälle päivälle tuli ainoastaan n. 80.  Onneksemme saimme mökkimme jo yhden aikaan. Veimme kamat sisään ja nauroimme, kun juuri olimme samat kamat saaneet pakattua pyörän selkään. Tällaista tämä meidän reissuelämä on. Joka päivä tavaroiden kantamista pyörään ja takaisin sekä niiden purkamista laukuista pois ja takaisin laukkuihin. Kaupat olivat sunnuntain tai juhannuksen vuoksi kiinni, mutta onneksi meillä oli hieman ruokatarpeita mukanamme, että saimme tehtyä retkieväät pienelle vaelluksellemme. Katsoimme kartasta, että vaelluksen alkuun oli matkaa reilu pari kilometriä ja päätimme kävellä sinne. Kävelimme asuinalueen poikki muutaman kilometrin ja löysimme melko huonosti merkityn aloituspaikan. Tämä reitti oli siis nousu läheiselle Floy Fjelletille. Etukäteen olim

Svolværista lähdimme aamulla liikkeelle kerrankin kuivassa säässä. Lämpötila huiteli kymmenen kieppeillä, mutta vettä ei satanut, joka oli kerrassaan mukavaa. Vaatetta piti silti laittaa reilusti alle.  Tämän päivän ajatuksena oli, että ajamme Lofoottien kärkeen. Matkalla saimme ihailla kivoja maisemia, kun vettäkään ei satanut. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hauklandin ranta, jossa on isot hiekkarannat ja turkoosi meri. Ja näinhän se oli. Jotkut rohkeat siellä olivat uimassa. Meille riitti rannan ihailu ajokamppeissa. Kiva paikka varmasti oleskella, jos lämpötila olisi kymmenen astetta korkeampi. Lofoottien kärjessä on paikkakunta nimeltä Å. Sinne ajelimme seuraavaksi. Å on kalastajakylä ja se kyllä myös näkyi. Kuivattuja kaloja ja erityisesti kalanpäitä oli siellä täällä. Matkalle sattui useampi tunneli ja myös pari avotunnelia. Å:ssa pidimme pienen ruokatauon. Olimme ottaneet mukaan matkalle trangian ja nyt pääsimme kokkailemaan sillä ulkoilmassa.

Pieni mökkimme antoi hyvät unet meille kaikille ja yöllä saimmekin kuunnella sateen ropinaa vasten kattoa. Kun heräsimme, satoi edelleen ja säätiedotusta katsoessa kävi selväksi, että myös tänään tullaan kastumaan. Tämän päivän määränpäänä oli reissumme pääkohde eli Lofootit. Olimme edellisenä päivänä tilannneet lauttaliput välille Bodges-Lødingen. Hinta kahdelta moottoripyörältä ja neljältä henkilöltä oli n. 700 kruunua. Lähdimme ajelemaan sadekelissä siis kohti lauttaa. Koko matkan ajan oli todella huikaisevia maisemia, kun ajoimme keskellä lumihuippuja. Jälleen jäi valitettavasti kuvat ottamatta kolean ja märän sään takia. Lisäksi meillä ei ollut ihan hirveästi ylimääräistä aikaa, kun lautta oli lähdössä klo 13.15.  Tienpätkällä, jota edellisenä ja tänä päivänä ajelimme, oli yllättäen aika karmiva historia. Tien nimi on Blood Road. Tie on rakennettu toisen maailmansodan aikana jugoslavialaisten, venäläisten ja puolalaisten vankien toimesta. Olosuhteet näillä vangeilla työss